Kootut runot: sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa

Päiväkirjat tuovat ainutlaatuisen näkökulman Harmajan runouteen ja persoonaan. Ystävien seurassa Saima Harmaja oli pidetty, hauska ja puhelias "Prätinä". Päiväkirjaa sen sijaan kirjoittaa syvällinen tyttö ja nuori nainen, joka haluaa runoilijaksi ja jonka valtaa vuoroin usko ja epäusko. Häntä harmittaa omien vanhempien nuiva suhtautuminen kirjoittamista kohtaan, mutta hän janoaa ja saa palautetta itseltään Mika Waltarilta. Saima Harmaja tekee hupaisia huomioita koulusta ja opettajista, iloitsee matkoista, kesäpaikasta Lohjan Jalassaaressa ja ihmisten seurasta, toisaalta hän tuntee, ettei kukaan ymmärrä häntä. Sairautensa vuoksi hän jää syrjään siitä elämästä, jota ikätoverit saavat huolettomasti viettää, mutta voimakkainta on rakkauden- ja kauneudenkaipuu sekä kiihkeä halu kirjoittaa.

Harmajan tuotanto käsittää neljä runokokoelmaa: Huhtikuu(1932), Sateen jälkeen (1935), Hunnutettu (1936) ja Kaukainen maa (1938), joka ilmestyi postuumina. Hänen jäämistöönsä kuuluu suuri määrä päiväkirjoja, joista tähän, alun perin 1938 ilmestyneeseen ja 1942 täydennettyyn teokseen on koottu otteita vuosilta 1925-1937.

Runoilija Saima Harmaja (1913–1937) kirjoitti neljä runokokoelmaa. Esikoisteoksen Huhtikuu ilmestyessä Harmaja oli vain 19-vuotias. Neljäs kokoelma Kaukainen maa julkaistiin postuumisti, ja se oli arvostelumenestys. Harmajan runojen aiheina ovat nuoren elämänvimma, luonto ja rakkaus. Niitä leimaa myös runoilijan sairaudesta kummunnut toivon ja epätoivon vaihtelu sekä kuoleman mysteeri. Vain 23-vuotiaana keuhkotuberkuloosiin menehtynyt Harmaja tuli tunnetuksi erityisesti hänen äitinsä Laura Harmajan vuonna 1938 toimittamasta teoksesta Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa. Harmajalta jäi noin 2 500 sivua päiväkirjoja, joista toimitetut teokset ovat taustoittaneet hänen runouttaan. Harmajan runojen ajaton intohimoisuus ja traagisuus puhuttelevat lukijoita yhä edelleen.