Othello: Venetsian mauri

JAGO: Armollinen herra, varokaa mustasukkaisuutta! Se on vihreäsilmäinen peto, joka pilkkaa lihaa, jota syö. Autuas se aisankannattaja, ken ei pettäjäänsä rakasta ja tietää, että häntä petetään, mutta kirottuja ovat hetket, joilla rakastava lakkaamatta piinaa itseään; hän rakastaa ja epäilee, epäilee ja silti rakastaa.

Othello, sotasankari, saa suloisen Desdemonan rakkauden, mutta mustan maurin onni ja menestys herättää kateutta ja kaunaa komentajan lähipiirissä. Kohta jo Jagon pirullinen manipulointi alkaa levittää tuhoa. Vihjaus vihjaukselta Jago suistaa Othellon järjettömiin tekoihin.